Tarkoitukseni on kertoilla blogissani elämästäni (ehkä vähemmässä määrin), mutta ennen kaikkea käsityöharrastuksestani. Aion kertoilla myös uudesta puutarhastani, jonka rakentaminen ja hoito ovat suorastaan terapiaa toisinaan raskaankin työn vastapainona. Uskon tosin, että edellä mainittujen sekaan mahtuu blogiini vielä paljon muutakin vouhotusta ja höpinää kunhan pääsen vauhtiin!!!
Pitkästä aikaa olen käynyt katsomassa pari uutta elokuvaa. Muutaman kollegan kanssa kävimme katsomasa Abba musikaali Mamma mian. Varsinaisesti en ole musikaalien ystävä ja teatteristakin valitsisin todennäköisesti jonkin muun tyylilajien esityksen kuin musikaalin. Tässä kyseisessä leffassa kuitenkin tuo Abba teema jostakin syystä viehätti. Aluksi en oikein tiennyt pidänkö leffasta vai en. Jotenkin minun oli vaikea katsella Meryl Streepin esiintymistä musikaaliroolissa, kun häntä on aikaisemin nähnyt vain varsinaisissa elokuvarooleissa. Onneksi tämä vaihe ei kestänyt kauaa. Hyvin pian musiikki ja tarina imaisivat minut mukaansa ja rehellisesti sanoen nautin kyllä koko rahan edestä. Tarina oli mielestäni hauskasti rakennettu Abban biiseihin. Tanssia, kujeita, rakkautta, hömppää ja "yllättävä", joskin melkoisen ennalta-arvattava loppu, olivat juuri sitä mitä kyseiseltä leffalta odotin ja sain. Kaikkiaan nautittava kokemus.
Menneellä viikolla kävin mieheni kanssa katsomassa Batman elokuvan. Hyviä arvosteluja saanut leffa ja mieheni anova katse saivat minut myötämieliseksi Batmanin suhteen. Niinpä sitten suunnistimme leffateatteriin suuria karamellisäkkejä raahaten. En ollut kovinkaan vaikuttunut elokuvan action osuuksista; taisteluista ja takaa-ajokohtauksista, mutta leffan ns. psykologinen puoli kolahti aivan täysillä. Heath Ledgerin näyttelemä Jokeri oli kertakaikkisen loistava hahmo ja aivan upeasti näytelty rooli!!!! Joka ikinen kasvojen ilme ja kehon ele oli mielestäni taidetta. Katse Jokerin silmissä ja suun mutristelut erilaisine maiskutteluineen vangitsvat minut niin, että toisinaan en älynnyt seurata elokuvan varsinaista etenemistä. Makeimmat naurut heitin kohtauksessa, jossa Jokeri sairaanhoitajaksi pukeutuneena kävi "tervehtimässä ystävää". Hurmaava mies omalla sairaalla tavallaan... Kokonaisuutena Batman oli oikeastaan erittäin hyvä elokuva. Mäiske- ja menokohtaukset vaihtelivat rauhallisempien kohtausten kanssa minun makuuni sopivalla temmolla niin, että mielenkiintoni leffaan säilyi. Niin, voin tosin puhua vain siltä osin mitä ymmärsin Jokerin lumolta elokuvaa seurata :D - Nana -
2 kommenttia:
Vihdoinkin olet pääsyt alkuun, JEE! Lisää tekstejä odottelessa joutunee alkaa uudelleen kirjoittamaan omaakin blogia. Ehkä on korkea aika, onhan noita uusia ideoitakin jo tullut - paljon uusia herkkuja ja muutama neule työn alla.
Niinpä :D Kyllä sitä aikaa tuhraantuikin yllättävän paljon. Kuulumisiin!!!
Lähetä kommentti