Barcelonan tunnelmia

Terveiset Barcelonan "hanimuunereilta"! Kotiuduimme viime sunnuntaina häämatkaltamme Barcelonasta, jota voisi mielestäni kuvailla kauniiksi ja kummalliseksi kaupungiksi. Kauneusosastoon kuuluu tietenkin ihanat rakennukset esim. Barri Goticilla samoin kuin kapeat ja romanttiset kujat näiden rakennusten väleissä. (Tässä vaiheessa on jo pakko tunnustaa, että kujilla tuli pusuteltua meikoisen usein :D). Mainitsematta ei tietenkään voi jättää Barcelonan rantoja, jotka olivat siistit ja kuuluvat mielestäni ehdottomasti tähän kauniiseen osuuteen kaupungista. Suuren vaikutuksen minuun tekivät Las Ramblasin katutaiteilijat. Olisin voinut katsella heitä vaikka koko päivän. Siihen emme kuitenkaan koko lomaa käyttäneet, koska niin paljon oli nähtävää ja koettavaa. Jalat kipeinä ja rakoilla kipitimme kilometri tolkulla Barcelonan katuja ja nautimme joka hetkestä.

Kummalliseksi kaupungin tekee Antoni Gaudin arkkitehtuuri. Kun puhun kummallisesta, tarkoitan kummallista hyvin positiivisessa mielessä. Ei ollut vaikeaa erottaa katukuvasta mikä oli Gaudia ja mikä ei. Monen kirjava mosaiikki ja normaalista suoraviivaisuudesta hyvinkin poikkeavat muodot rakennuksissa erotuivat selkeästi muista, ikinä näkemistäni, rakennuksista. Kaiken kirjava mosaiikki suurina kokonaisuuksina yllättäen miellytti silmääni. Saattaahan olla, että sain matkalta mukaani hippusen Gaudin "hulluutta", jota voin hyödyntää tämän syksyn lasimosaiikkikurssilla!! Heh... toinen mitä hyödynnän tulevissa lasitöissäni on Barcelonasta ostamani kenkäparin pohjakuvio. Juu ihan oikeasti niissä on loistava aihe pohjassa ja olen alkanut sitä jo vähän työstämäänkin. Nähtäväksi jää millainen on lopputulos. Sen varmasti julkaisen täällä blogissani.

Hotellihuoneemme yritti järkyttää henkistä tasapainoani jo heti matkan alussa. Toki olimme ottanet huoneen kahden tähden hotellista, koska halusimme panostaa hotellin sijaintiin, mutta silti se yllätti. Huone oli pimeä. Yhdellä seinällä oli pieni ikkuna, jonka näkymä ei silmiä kauneudellaan hivellyt. Ikkunasta ei nimittäin pystynyt katsomaan edes säätilaa. Näkymänä oli hotellin neljän huonesiiven muodostama noin 2,5 m x 2,5 m neliö, joka oli kaikenlisäksi katettu. Sokerina näköalan pohjalla olivat hotellin seiniä pitkin laskeutuvat viemäriputket. Siis niin romanttista. Positiivista huoneessa oli se, että sijainnistaan johtuen liikenteen melu ei häirinnyt ollenkaan, vaikka hotelli sijaitsi melkoisen vilkkaan kadun varrella. Lisäksi huone oli todella pimeä. Saimme siis nukkua ihan rauhassa.

Hotellin suhteen verenpaineitamme nostatti huoneemme oven lukko. Heti ensimmäisenä iltana vartija kävi avaamassa huoneemme oven, koska emme sitä omalla avaimellamme auki saaneet. Sama toistui toisena iltana ja kolmantenakin päivänä, mutta... päiväsaikaan huoltomies tuli ja purki koko lukon sillä aikaa, kun me köllöttelimme toisessa huoneessa. Hotellihenkilökunnan selitys tilanteelle oli uudessa kerrossiivoojassa, joka heidän mukaansa jotenkin kaksoislukitsi oven. Sama siivooja työskenteli kerroksessamme koko lomamme ajan, mutta kyseinen viesti ei hänelle asti tainnut koskaan kulkea. Viimeisenäkin iltana oli hyvin lähellä ettei ovi auennut omin voimin...

Kaikkineen matkasta jäin meille oikein hyvä mieli, vaikkakaan emme saaneet maistaa sellaisia churroja, joita Serranoissa syödään. (Niin olenhan aivan koukussa Serranoihin :D) Barcelona on käymisen arvoinen kaupunki ja siellä vierähtää helposti koko viikko. -Nana-

Häähumua

Vesisateen saattelemana minusta tuli sitten Rouva viime lauantaina. Sateesta huolimatta meille paistoi aurinko koko päivän ja kaikki sujui suunnitelmen mukaan. Tämän hetkistä olotilaa kuvaa parhaiten vanha klisee "väsynyt, mutta onnellinen". Niinhän se yleensä menee, että pitkään valmistaudutaan johonkin jota odottaa, odotettu hetki menee nopeasti ja sen jälkeen tulee raukea tyhjä olotila sillä tavalla hyvässä mielessä. Näin kävi meillekin.

Pitkästä aikaa oli ihana päästä puuhastelemaan ja näpertelemään omilla pikku kätösillä. Kutsut sekä ns. ohjekortit valmistuivat Rouva P:n avustuksella ja hääohjelmat sekä hääkarkit puuhastelin itse. Hääohjelman sisällölliseen antiin sain apua toki mieheltäni. Kutsuihin sain idean, taaskin Rouva P:n avustuksella, varmaan jokaisesta askarteluliikkeestä löytyvästä korttimallista, mutta minkäs teet... malli kun viehätti silmää niin se sitten viehätti :D. Kuvasta näkyy millainen lopputulos näpräilyistä syntyi.

Pakko on tähän loppuun tunnustaa, mieheni lievällä painostuksella, miten tällä hetkellä tekstiä kirjoitan. Asiahan on niin, että turhamaisuuttani teetin itselleni äärettömän kauniit ja täydelliset rakennekynnet. Täytyyhän "rinsessapäiväksi" hieman satsata hömppäjuttuihin!!! Todellisuudessa tämänpituiset kynnet, kun minulla nyt on, ovat todella epäkäytännölliset ja normaalia elämää rajoittavat ulokkeet. Kuten voit arvata, läppärin näppäileminen ei myöskään ihan ongelmitta suju. Kynnet ovat yksinkertaisesti tiellä!!! No minäpä arvelin, että kirjoittamista helpottaisi ja nopettaisi jos ottaisin sormiini kaksi kynää, yhden kumpaankin käteen, ja näpäilisin kirjaimia nällä kynillä. Voin rehellsesti paljastaa, että tämä kynäkikka toimii vaikkakin herättää hilpeyttä kanssa-asujassa :D. Nana

Mamma mia, vihdoinkin

Vihdoinkin sain aloitettua oman blogini kirjoittamisen. Pitkään se onkin ollut työn alla. Kiitos kuitenkin ystävättärelleni, Rouva P:lle, joka suurella itsehillinnällä sekä pitkäpinnaisuudella neuvoi ja opasti tämän homman aloittamisessa. Omat avuni eivät tahdo oikein riittää tämän tyyppisessä nörtteilyssä... :D

Tarkoitukseni on kertoilla blogissani elämästäni (ehkä vähemmässä määrin), mutta ennen kaikkea käsityöharrastuksestani. Aion kertoilla myös uudesta puutarhastani, jonka rakentaminen ja hoito ovat suorastaan terapiaa toisinaan raskaankin työn vastapainona. Uskon tosin, että edellä mainittujen sekaan mahtuu blogiini vielä paljon muutakin vouhotusta ja höpinää kunhan pääsen vauhtiin!!!

Pitkästä aikaa olen käynyt katsomassa pari uutta elokuvaa. Muutaman kollegan kanssa kävimme katsomasa Abba musikaali Mamma mian. Varsinaisesti en ole musikaalien ystävä ja teatteristakin valitsisin todennäköisesti jonkin muun tyylilajien esityksen kuin musikaalin. Tässä kyseisessä leffassa kuitenkin tuo Abba teema jostakin syystä viehätti. Aluksi en oikein tiennyt pidänkö leffasta vai en. Jotenkin minun oli vaikea katsella Meryl Streepin esiintymistä musikaaliroolissa, kun häntä on aikaisemin nähnyt vain varsinaisissa elokuvarooleissa. Onneksi tämä vaihe ei kestänyt kauaa. Hyvin pian musiikki ja tarina imaisivat minut mukaansa ja rehellisesti sanoen nautin kyllä koko rahan edestä. Tarina oli mielestäni hauskasti rakennettu Abban biiseihin. Tanssia, kujeita, rakkautta, hömppää ja "yllättävä", joskin melkoisen ennalta-arvattava loppu, olivat juuri sitä mitä kyseiseltä leffalta odotin ja sain. Kaikkiaan nautittava kokemus.

Menneellä viikolla kävin mieheni kanssa katsomassa Batman elokuvan. Hyviä arvosteluja saanut leffa ja mieheni anova katse saivat minut myötämieliseksi Batmanin suhteen. Niinpä sitten suunnistimme leffateatteriin suuria karamellisäkkejä raahaten. En ollut kovinkaan vaikuttunut elokuvan action osuuksista; taisteluista ja takaa-ajokohtauksista, mutta leffan ns. psykologinen puoli kolahti aivan täysillä. Heath Ledgerin näyttelemä Jokeri oli kertakaikkisen loistava hahmo ja aivan upeasti näytelty rooli!!!! Joka ikinen kasvojen ilme ja kehon ele oli mielestäni taidetta. Katse Jokerin silmissä ja suun mutristelut erilaisine maiskutteluineen vangitsvat minut niin, että toisinaan en älynnyt seurata elokuvan varsinaista etenemistä. Makeimmat naurut heitin kohtauksessa, jossa Jokeri sairaanhoitajaksi pukeutuneena kävi "tervehtimässä ystävää". Hurmaava mies omalla sairaalla tavallaan... Kokonaisuutena Batman oli oikeastaan erittäin hyvä elokuva. Mäiske- ja menokohtaukset vaihtelivat rauhallisempien kohtausten kanssa minun makuuni sopivalla temmolla niin, että mielenkiintoni leffaan säilyi. Niin, voin tosin puhua vain siltä osin mitä ymmärsin Jokerin lumolta elokuvaa seurata :D - Nana -